Schiermonnikoog ilman autoja

Photo: Wikimedia Commons

Seison Lauwersoogista lähtevän lautan kannella. Dieselin katku sekoittuu Vattimeren terävään, metalliseen tuoksuun. Silmät vuotavat, eikä se johdu tunteista, vaan Pohjanmeren tuulesta, joka yrittää repiä nahan irti kasvoista. Tervetuloa Schiermonnikoogiin. Se on litteä hiekkakaistale, jonne hollantilaiset päättivät jättää autot kutsumatta. Rehellisesti sanottuna se on paras päätös ikinä. Jos etsit lomakylää ja allasbaaria, käänny takaisin. Tämä paikka on niille, jotka sietävät hiekkaa sukissa ja suolaa hiuksissa.

Mutaista suolaa ja täydellistä hiljaisuutta

Schiermonnikoog on oikeastaan yksi valtava kansallispuisto, johon on pultattu kiinni pieni kylä. Tunnelma on riisuttu ja käytännöllinen. Koska turistit eivät saa tuoda autoja, saarella vallitsee aavemainen mutta upea hiljaisuus. Sen rikkoo vain polkupyörän ketjujen rätinä ja dyynien läpi pauhaava jatkuva tuuli. Täällä on pakko hidastaa, koska olet joko kävellen liikkeellä tai poljet vastatuuleen, joka tuntuu fyysiseltä seinältä.

Saari on tehty vaeltajille, lintubongareille ja yksinmatkaajille, jotka haluavat kadota muutamaksi päiväksi. Se on niille, jotka nauttivat siitä, kun laskuvesi paljastaa kilometrikaupalla harmaata, uurteista mutaa. Jos kaipaat yöelämää tai hienoja kauppoja, tulet olemaan täällä onneton. Saarella on yksi kylä, paljon ruohoa ja ranta, joka on niin leveä, että se näyttää autiomaalta.

Tuuli ja vuodenajat

Jos tulet heinä- tai elokuussa, jaat polut vuokrapyörillä liikkuvien hollantilaisten perheiden kanssa. Se on sesongin huippu, mutta silloinkaan saari ei tunnu täydeltä, koska tilaa on niin paljon. Merivesi ei ole koskaan varsinaisesti lämmintä, mutta loppukesästä se on siedettävää nopealle, kirpeälle pulahdukselle.

Aito Schiermonnikoog löytyy kuitenkin sesonkien ulkopuolelta. Toukokuu ja syyskuu ovat parasta aikaa. Valo on kovaa ja kirkasta, ja lintujen muutto on täydessä vauhdissa. Jos olet tarpeeksi hullu tullaksesi talvella, ota mukaan kunnon parkatakki. Saari muuttuu lohduttomaksi, harmaaksi maisemaksi, joka tuntuu maailman laidalta. Useimmat kausiliikkeet sulkevat ovensa, ja jäljelle jäävät vain perusasiat ja luonnonvoimat.

Aavaa hiekkaa ja kylmää rautaa

Pohjoispuolen ranta on yksi Euroopan leveimmistä. Se ei ole ranta, jolla loikoillaan pyyhkeen päällä; se on ranta vaeltamiseen. Voit kävellä kaksikymmentä minuuttia kohti vettä ja tuntea silti, ettet ole päässyt lähemmäs. Länsikärjessä on The Rif, valtava hiekkasärkkä, joka muistuttaa kuun maisemaa. Se on tyhjä, kolkko ja täydellinen paikka pään tuulettamiseen.

Maamerkeistä kannattaa etsiä kaksi majakkaa. Valkoinen ei ole enää käytössä, mutta punainen on edelleen toiminnassa ja hallitsee horisonttia. Sieltä löytyy myös Wassermann, toisen maailmansodan aikainen bunkkeri korkean dyynin päällä. Se on kylmä betoninen muistutus historiasta, mutta sieltä on saaren parhaat näkymät tummalle Pohjanmerelle. Jos luonto kiinnostaa, Westerplas on makean veden lampi, jossa voit istua puisessa piilossa ja katsella kapustahaikaroita ja suohaukkoja näkemättä yhtäkään toista ihmistä.

Mutakerroksen yli saarelle

Ensin on päästävä Lauwersoogiin. Jos tulet Amsterdamista, se tarkoittaa junaa Groningeniin ja sieltä bussia lauttaterminaaliin. Lauttaa liikennöi Wagenborg Passagiersdiensten. Matka Vattimeren yli kestää noin 45 minuuttia. Kirkkaana päivänä voit nähdä hylkeiden loikoilevan hiekkasärkillä.

On olemassa myös nopea lautta, joka vie perille 20 minuutissa, mutta se maksaa enemmän ja siinä menettää sen hitaan siirtymän saaren mielentilaan. Kun laiva telakoituu, bussit odottavat viedäkseen väkeä kylään tai leirintäalueille, mutta useimmat nappaavat laukkunsa ja suuntaavat suoraan pyörävuokraamoille.

Polkimia ja jalkapatikkaa

Älä edes harkitse muuta kulkuvälinettä kuin polkupyörää. Vierailijana et saa ajaa autoa. Saari on niin pieni, että poljet kylästä itäkärkeen noin neljässäkymmenessä minuutissa – olettaen, että tuuli on selän takana. Jos tuuli on vastainen, tuplaa aika ja varaudu hikoilemaan.

Polut on päällystetty hyvin dyynien läpi, mutta jos haluat nähdä aidon saaren, pysy vaellusreiteillä, jotka leikkaavat suolamarskien halki. Lautan ja kylän välillä kulkee sähköbusseja, jotka ovat käteviä, jos kannat painavaa rinkkaa, mutta muuten omat jalat ovat ensisijainen moottorisi.

Saaren ainoa kylä

Saarella on vain yksi kylä, jonka nimi on myös Schiermonnikoog. Se on kokoelma vanhoja kapteenien taloja ja yksinkertaisia tiilirakennuksia. Jos haluat olla lähellä niitä muutamaa pubia ja ruokakauppaa, yövy täällä. Tarjolla on muutama pieni hotelli ja runsaasti majataloja.

Budjettimatkaajille ja luonnonystäville Seedunen kaltaiset leirintäalueet ovat oikea valinta. Ne sijaitsevat suoraan dyyneillä, ja heräät fasaanien ääniin ja männynneulasten tuoksuun. Se on alkeellista, mutta aitoa. Vältä niitä paria suurempaa hotellikompleksia, jos haluat pysyä kaukana lapsiperhehulinasta.

Paistettua kalaa ja kirpeitä marjoja

Ruoka on rehellistä ja ylihintaista, kuten saarilla yleensä. Paikallisten kojujen kibbeling-kalaa (leivitettyä valkoista kalaa) on pakko kokeilla. Se on rasvaista, suolaista ja juuri sitä, mitä tarvitset kymmenen mailin pyöräilyn jälkeen. Etsi kaikkea, missä on käytetty tyrniä (duindoorn). Se on kirkkaan oranssi marja, joka kasvaa dyyneillä; se on uskomattoman hapanta, mutta siitä saa loistavaa hilloa tai likööriä.

Vesijohtovesi on täysin turvallista ja maistuu itse asiassa paremmalta kuin pullotettu vesi. Illalliseksi kylän tavernat tarjoilevat tavallista hollantilaista ruokaa: pihviä, sinisimpukoita ja paksuja ranskalaisia. Varsinaista yöelämää ei ole. Ota olut paikallisessa kahvilassa, katso auringonlaskua ja ole sängyssä kymmeneltä, koska meri-ilma vetää mehut pois.

Selviytyminen hiekalla

Käteinen alkaa olla muinaisjäänne täälläkin, kuten muualla Alankomaissa. Useimmat paikat suosivat korttia jopa kahviostoksissa. Kylässä on pankkiautomaatti, mutta älä luota siihen, että siellä on aina rahaa.

Puhelinverkko on yllättävän hyvä koko saarella, jopa keskellä marskimaata. 4G tai 5G toimii lähes kaikkialla. Mitä aukioloaikoihin tulee, paikat sulkevat aikaisin. Ruokakauppa ei ole auki myöhään, ja sunnuntaisin saari liikkuu vieläkin hitaammin. Jos saavut myöhäisellä lautalla, varmista, että repussasi on evästä.

Päiväretkeilijöiden välttäminen

Pääasiallinen rannalle meno Badwegin lähellä ruuhkautuu päivisin. Sinne perheet ja päiväretkeilijät kerääntyvät, koska sinne on helpoin päästä kylästä. Jos haluat karkuun, polje itään. Mitä pidemmälle menet kohti Boschplatia, sitä vähemmän ihmisiä näet.

Saaren itäpuoli on rajoitettua luonnonsuojelualuetta lintujen pesimäaikaan, mutta avoinna olevat polut ovat hiljaisia ja karuja. Jätä järjestetyt traktorikiertoajelut väliin, ellet nauti siitä, että sinua pomputetaan peräkärryssä kolmenkymmenen muun turistin kanssa. Vuokraa vain tukeva pyörä, pakkaa tuulitakki ja suuntaa dyyneille. Schiermonnikoogin parhaat paikat eivät ole postikorteissa; ne ovat tyhjiä suolamarskeja, joissa ainoa ääni on nouseva vuoksi.