Sifnos kahdella pyörällä

Photo: Wikimedia Commons

Adamantios Koraisin ramppi laskeutuu raskaasti kolisten Kamaresin betoniin, ja se iskee heti: dieselin katku ja paahtunut oregano. Useimmat ryntäävät lautalta ilmastoituihin takseihin päästäkseen johonkin boutique-hotelliin. Minä taas etsin tyyppiä, jolla on rivi pölyisiä 125-kuutioisia skoottereita. Sifnos ei ole saari, joka koetaan mustan katumaasturin takapenkillä. Tarvitset tuulen kasvoille, auringon käsivarsille ja tien hiekan renkaiden alle tunteaksesi paikan oikeasti.

Saaren sielu

Sifnos on Kykladien keskimmäinen lapsi, josta kasvoi se mielenkiintoinen. Sillä ei ole Mykonoksen egoa tai Santorinin pystysuoraa draamaa, mutta sillä on jotain parempaa: pulssi, jota turismi ei ole vielä kuristanut hengiltä. Se on ruukkuntekijöiden ja vaeltajien saari. Näet vanhoja miehiä kantamassa polttopuita yhteisöllisiin uuneihin ja vuohia, joilla on vuoristoteillä enemmän etuajo-oikeutta kuin sinulla.

Tämä paikka on niille, jotka omistavat kuluneet vaelluskengät eivätkä pelkää suolakerrosta ihollaan. Jos kaipaat rantaklubia tiskijukalla ja kolmenkympin aurinkotuolilla, tee itsellesi palvelus ja pysy laivassa Iokselle asti. Sifnos on kulkureille, jotka haluavat löytää hiljaisen poukaman hiekkatien päästä ja syödä lounasta tavernassa, jonka ruokalista on juuri sitä, mitä omistaja sattui aamulla kokkaamaan.

Milloin suunnata poluille

Jos tulet tänne heinä- tai elokuussa, teet sen väärin. Meltemi-tuulet yrittävät puhaltaa moposi alas harjanteilta, ja kuumuus tekee saaren parhaasta osasta – vaelluspoluista – sietämättömiä. Touko- ja kesäkuu ovat parasta aikaa. Kukkulat ovat vielä vihreitä, villikukat kukkivat, eikä sinun tarvitse kyynärpäällä raivata tilaa ottaaksesi kuvan valkoisesta kellotornista.

Syyskuu on myös kovaa valuuttaa. Egeanmeri on imenyt aurinkoa koko kesän, joten vesi on tarpeeksi lämmintä sukeltamiseen ilman haukkomista, ja ilmanala menettää keskikesän terävimmän puraisunsa. Lokakuuhun mennessä saari alkaa sulkeutua, mikä on hienoa, jos rakastat yksinäisyyttä, mutta avoimen olutpaikan löytäminen muuttuu silloin jo haastavaksi tehtäväksi.

Harjanteita ja riuttoja

Sifnos Trails on kovaa kamaa. Puhumme yli sadasta kilometristä ammattimaisesti merkittyjä polkuja, jotka seuraavat vanhoja aasireittejä. Oma suosikkini on vaellus Apolloniasta alas Kastroon. Kastro on kalliolle linnoitettu keskiaikainen kylä, ja sen kapeiden tunnelien läpi käveleminen tuntuu paluulta aikaan, jolloin ihmisten piti oikeasti murehtia merirosvoista. Kylän alapuolella on pieni kallioniemeke ja kappeli nimeltä Seitsemän marttyyria. Se ei ole ranta, vain betonilaituri ja kiviä, mutta hyppääminen syvään siniseen veteen pärskeiden lyödessä kallioihin voittaa minkä tahansa hiekkarannan.

Sitten on Panagia Chryssopigi. Se on luostari, joka on rakennettu mantereesta irronneelle kalliolle. Skippaa sisätilat, jos siellä on ruuhkaa, ja suuntaa läheisille kalliohyllyille. Vesi on kirkasta kuin gini. Jos haluat kunnon rantapäivän ilman turhaa sähläämistä, aja mopolla pohjoiseen Vroulidiaan. Tie on jyrkkä ja sorainen – älä syytä minua, jos kippaat pyöräsi – mutta palkintona on pikkukivipoukama ja pieni koju, joka tarjoilee kylmää Fix-olutta ja paistettua kalmaria.

Miten perille

Tänne tullaan meritse. Lentokenttää ei ole, ja juuri siksi saari ei ole vielä pilalla. Nopeilla lautoilla Pireuksesta matka kestää kahdesta kolmeen tuntia, mutta ne ovat kalliita ja tuntuvat kelluvilta lentokoneilta. Ota tavallinen lautta, jos sinulla on aikaa. Se on halvempi, voit seistä kannella katsomassa delfiinejä ja saat sen hitaan, dramaattisen saapumisen satamaan, joka saa sinut tuntemaan, että olet todella matkustanut jonnekin.

Liikkuminen

Vuokraa mopo. Auto on pelkkä riesa Apollonian ja Artemonaksen kapeilla kaduilla, ja bussi on okei vain, jos tykkäät odottaa auringossa viidenkymmenen muun hikisen turistin kanssa. 125-kuutioinen pyörä antaa vapauden pysähtyä aina, kun näet polun pään tai pysähtymisen arvoisen näkymän. Varo vain soraa mutkissa; tiet ovat yleensä hyviä, mutta paikallinen ajotyyli on luova. Pysäköinti on mopoille ilmaista ja helppoa melkein kaikkialla.

Mihin heittää reppu

Apollonia on keskus. Siellä on Steno, kapea pääkatu täynnä baareja ja kauppoja. Se on loistava iltaisin, mutta siellä voi olla meluisaa. Itse suosin Artemonasta. Se on vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Apolloniasta, mutta tuntuu aivan eri maailmalta. Se on täynnä vanhoja uusklassisia kartanoita ja hiljaisia aukioita, joissa ainoa ääni on tuuli puissa. Jos haluat herätä veden ääneen, etsi huone Faroksesta. Se on konstailematon kalastajakylä, jossa on kolme pientä rantaa ja kourallinen tavernoja, jotka eivät yritä liikaa.

Kikherneitä ja savipatoja

Sifnos on Kreikan saarten kulinaarinen raskaansarjan mestari. He ovat kuuluisia Revithadasta, kikhernemuhennoksesta, jota haudutetaan savipadassa puu-uunissa noin viisitoista tuntia. Yleensä valmistus aloitetaan lauantai-iltana sunnuntailounasta varten. Se on yksinkertaista, tuhtia ja uskomatonta.

Illalliseksi etsi Masteloa – punaviinissä ja tillissä kypsennettyä lammasta. Vältä paikkoja, joiden ulkopuolella on kuvia ruuista. Mene sinne, missä paikalliset istuvat. Kunnon aterian viineineen pitäisi irrota noin kahdellakymmenellä eurolla, jos et tilaa hummeria. Vesijohtovesi on teknisesti juomakelpoista, mutta maistuu suolakaivokselta, joten useimmat hakevat isot pullot minimarketista.

Selviytymisopas

Käteinen on edelleen kuningas pienemmissä tavernoissa ja mopovuokraamoissa, vaikka useimmat paikat Apolloniassa ottavat jo kortteja. Satamassa ja pääkylässä on automaatteja, joten ei paniikkia. Puhelimen kuuluvuus on yllättävän hyvä – minulla on ollut 5G-yhteys aika syrjäisilläkin harjanteilla – mutta älä luota siihen navigoinnissa. Lataa offline-kartat tai osta kunnon vaelluskartta Kamaresin kaupasta.

Todellisuustarkistus

Skippaa Platys Gialos keskikesällä. Se on saaren suurin ranta ja se täyttyy perheistä ja ylihintaisista aurinkotuoleista. Se menettää sen rosoisen Sifnos-fiiliksen. Aja sen sijaan pitkä, mutkainen tie Heronissokseen pohjoiskärkeen. Se on pieni kalastajakylä, joka tuntuu maailman lopulta. Siellä on pieni ranta, muutama vedessä keinuva vene ja taverna, jossa kala todennäköisesti uiskenteli kaksi tuntia ennen kuin se päätyi lautasellesi. Se on sitä oikeaa Sifnosta. Ei turhaa hienostelua, ei filttereitä, vain kalliota, merta ja suolaa.