Koh Kradanin hiljaisuus

Photo: Wikimedia Commons

Muistan tarkan hetken, kun pitkähäntäveneen dieselmoottorin jyminä lakkasi ja jäljelle jäi vain Andamaanienmeren rytmikäs loiske puurunkoa vasten. Olimme noin viidenkymmenen metrin päässä Koh Kradanin päärannasta. Täällä ei ole laituria. Veneen laidan yli on hypättävä polvisyvyiseen turkoosiin veteen matkatavarat pään yläpuolella, ja hieno, jauhomaista hiekka antaa periksi jalkojen alla. Ilmassa tuoksuu suola ja kuivuva riutta – jyrkkä vastakohta Trangin mannermaan kostealle, kumipuiden täyttämälle ilmalle, jonka olin jättänyt taakseni tuntia aiemmin Pak Mengin laituriin.

Saaren luonne ja kenelle se sopii

Koh Kradan on poikkeus nyky-Thaimaan matkailussa. Se on kapea, hädin tuskin kolmen kilometrin pituinen maakaistale, jossa ylellisyyden määrittelee asioiden puuttuminen. Ei teitä, ei moottoripyöriä, ei kyliä perinteisessä mielessä. Suurin osa saaresta kuuluu Hat Chao Main kansallispuistoon, mikä on säilyttänyt maiseman alkukantaisessa tilassa.

Tunnelma on syvän levollinen. Kello neljältä iltapäivällä, kun Koh Lantan ja Pak Mengin päiväretkeläiset vetäytyvät pikaveneisiinsä, saari palautuu harvojen yöpyjien yksityiseksi valtakunnaksi. Se sopii pohdiskelevalle matkailijalle – kirjailijalle, snorklaajalle tai pariskunnalle, jolle yhteinen kirja on kiinnostavampi kuin rantajuhlat. Jos kaipaat apteekkia, 7-Eleveniä tai kahdenkymmenen baarin valikoimaa, Kradan on turhauttavan askeettinen. Täällä päivän rytmi mitataan vuoroveden, ei kellon mukaan.

Sesongit ja paras aika vierailla

Saari elää tiukan sesonkirytmin mukaan. Marraskuun puolivälistä huhtikuun loppuun Andamaanienmeri on kuin lasia, ja näkyvyys korallipuutarhoissa on huipussaan. Tämä on kuiva kausi, jota leimaavat tasaiset pohjoistuulet, jotka pitävät ilmankosteuden siedettävänä.

Suosin marraskuun alkua tai huhtikuuta. Kuumuus on intensiivistä, usein 33 astetta jo puoleltapäivin, mutta vesi pysyy virkistävässä 28 asteessa. Toukokuusta lokakuuhun monsuuni muuttaa saaren. Useimmat majapaikat sulkevat ovensa, ja lauttayhteydet mantereelta muuttuvat satunnaisiksi tai lakkaavat kokonaan aallokon vuoksi. Näinä kuukausina saari kuuluu vain puistonvartijoille ja tuulelle.

Rannikon kiintopisteet ja nähtävyydet

Itärannikon pääranta on saaren tärkein näyttämö. Se avautuu kohti mannermaan kalkkikivikallioita, jotka nousevat merestä kuin rosoiset hampaat. Laskuveden aikaan vesi vetäytyy niin kauas, että riutan reunalle voi kahlata satoja metrejä.

Perspektiivin vaihtamiseksi kuljin kapeaa viidakkopolkua saaren sisäosan halki Sunset Beachille (Hat Sunset). Se on kymmenen minuutin patikka tiheän pensaikon ja kalkkikivimuodostelmien läpi. Ranta on karu ja avomerelle päin, tarjoten suoran näkymän horisonttiin.

Todellinen maamerkki on kuitenkin veden alla. Koralliriutta kulkee lähes koko itärannan pituudelta. Venettä ei tarvita; riittää, kun ui viisikymmentä metriä bungalowiltaan. Vietin tunteja tarkkaillen papukaijakaloja ja vuokkokalakolonioita vedessä, joka oli niin kirkasta, että tuntui kuin olisi leijunut ilmassa.

Lauttareitit ja saapuminen

Koh Kradanille pääseminen vaatii hieman suunnittelua. Useimmat matkailijat lentävät Trangin lentokentälle (TST) Bangkokista Nok Airilla tai Thai AirAsialla. Lentokentältä jaettu pikkubussi vie noin 45 minuutissa Pak Mengin laituriin.

Ylitys saarelle tapahtuu yleensä paikallisilla pitkähäntäveneillä, jotka maksavat noin 600–800 bahtia yksityisestä kyydistä. Sesonkiaikana suuremmat pikaveneyhtiöt, kuten Bundhaya Speed Boat tai Satun Pakbara Speed Boat, yhdistävät Kradanin Koh Lantaan, Koh Ngaihin ja Koh Lipeen. Lippu Koh Lantalta maksaa tyypillisesti noin 600 bahtia ja matka kestää tunnin.

Liikkuminen saarella

Kuljetukset Koh Kradanilla eivät ole ongelma, sillä niitä ei ole. Ei autoja, ei skoottereita, ei polkupyöriä. Maasto on joko pehmeää hiekkaa tai kapeita multapolkuja viidakon läpi. Liikkuminen tapahtuu jalan. Jos siirryt majapaikasta toiseen painavien laukkujen kanssa, jotkut työntekijät käyttävät pieniä traktoreita tai muokattuja kärryjä, mutta pääsääntöisesti omat jalat ovat ainoa kulkuväline. Mekaanisen melun puute on juuri se syy, miksi linnuston äänet – erityisesti valkovatsamerikotkien – kuuluvat täällä niin selvästi.

Majoittuminen

Majoitus on keskittynyt itärannalle. Tasokasta kokemusta etsiville Seven Seas Resort tarjoaa huolitellun boutique-tunnelman ja hyvät palvelut. Itse koin kansallispuiston vartioaseman yksinkertaiset bungalowit tai Mali Resortin kaltaiset keskitason paikat olevan paremmin sopusoinnussa saaren hengen kanssa.

Luonnonystävien kannattaa harkita kansallispuiston telttapaikkoja, jos haluaa herätä täsmälleen siitä, missä viidakko kohtaa hiekan. Rauhallisempaa oleskelua varten rannan eteläpäästä löytyy muutamia pienempiä majapaikkoja kauempana päiväretkiveneiden ankkuripaikoista.

Paikallinen gastronomia ja illan rytmi

Ruokailu Koh Kradanilla on intiimiä. Useimmat ateriat nautitaan majapaikkojen ravintoloissa, jotka tarjoilevat eteläthaimaalaisia klassikoita ja tuoretta merenelävää. Hakeuduin pienempiin keittiöihin, joissa Gaeng Som (eteläthaimaalainen hapan curry) valmistetaan ronskilla määrällä kurkumaa ja chiliä. Kala ja mustekala ovat poikkeuksellisen tuoreita, pyydettyjä syviltä vesiltä Kradanin ja Koh Libongin väliltä.

Valmistaudu maksamaan hieman enemmän kuin mantereella – noin 250–400 bahtia illallisesta – koska kaikki tarvikkeet ja makea vesi on tuotava veneellä. Illan rytmi on hillitty. Yhdeksältä ranta on pimeä, lukuun ottamatta muutamia lyhtyjä. Varsinaista yöelämää ei ole, mikä antaa bioluminesoivalle planktonille pääroolin kuuttomina öinä.

Käytännön selviytymisvinkit

Käteinen on kriittisin tekijä. Koh Kradanilla ei ole pankkiautomaatteja. Vaikka suuremmat hotellit hyväksyvät kortit (usein 3 % lisämaksulla), tarvitset bahteja kansallispuistomaksuihin (200 THB ulkomaalaisilta), venekyyteihin ja pikkunälkään.

Mobiiliyhteydet ovat yllättävän hyvät; AIS ja TrueMove tarjoavat kelvollisen 4G-verkon päärannalla. Makea vesi on täällä arvokasta; useimmat paikat käyttävät suolanpoistovettä tai kuljettavat veden mantereelta, joten käytä sitä säästeliäästi. Saarella ei ole lääkäriä, vain ensiapua vartioasemalla, joten omat lääkkeet on syytä ottaa mukaan.

Hiljaiset pakopaikat vs ruuhkaiset pisteet

Päärannan keskiosa voi ruuhkautua kello 11 ja 14 välillä, kun retkiveneet saapuvat. Suosittelen suuntaamaan rannan pohjois- tai eteläkärkiin näinä tunteina.

Todellinen salaisuus on kuitenkin riutta auringonnousun aikaan. Kun päiväretkeläiset vasta syövät aamiaistaan Trangissa tai Lantalla, saat koko korallihyllyn itsellesi. Kello 6.30 valo osuu veteen kulmassa, joka valaisee meriviuhkat ja violetit pehmytkorallit tavalla, johon keskipäivän aurinko ei pysty. Rannan käveleminen laskuveden aikaan yöllä otsalampun kanssa on toinen aliarvostettu kokemus; rantaviiva vilisee aavepauja ja pientä riuttaelämää, joka on jäänyt vuorovesialtaisiin.