Napapiirin pohjoispuolella

Photo: Wikimedia Commons

Vietin kolme tuntia Dalvíkista lähtevällä Sæfari-lautalla nojaillen kaiteeseen samalla, kun Pohjois-Atlantti yritti parhaansa mukaan heittää aamupalani mereen. Kun Grímseyn basalttijyrkänteet lopulta puski läpi harmaan sumun, tiesin, ettei edessä ollut mikään kylpyläviikonloppu. Tämä on viiden neliökilometrin kokoinen kivimöykky, jossa tuuli huutaa ja lunneja on tuhat yhtä ihmistä kohden. Täällä ei ole luksusresortteja, vain pieni kalastajayhteisö, valtavasti lintujen rääkynää ja maahan piirretty viiva, joka merkitsee maailman reunaa.

Saaren luonne ja kenelle se sopii

Grímsey on karu. Se tuntuu pitkän ja kylmän köyden päätepisteeltä. Tunnelmaa hallitsee jyrkänteisiin iskeytyvän valtameren ääni ja lapintiirojen jatkuva huuto. Paikka sopii ihmisille, jotka nauttivat eristyksissä olosta eivätkä välitä suolaisesta merivedestä kasvoillaan.

Kenelle se on: Vaeltajille, jotka haluavat kerätä kilometrejä dramaattisilla jyrkänteillä, lintubongareille ja soolomatkaajille, jotka haluavat paeta Golden Circlen turistibussilaumoja. Kenen kannattaa jättää väliin: Jos tarvitset ostoskeskuksen, hiekkarannan aurinkotuoleineen tai kymmenen eri fuusiokeittiön valikoiman, vihaat tätä paikkaa. Saarella on yksi kauppa, yksi kahvila ja valtavasti tyhjää tilaa.

Vuodenaikojen rytmi ja milloin mennä

Vierailuikkuna Grímseylle on kapea. Useimmat saapuvat kesäkuun ja elokuun välillä. Silloin lunnit pesivät ja aurinko ei oikeastaan laske lainkaan. Kesäkuussa pääset kokemaan keskiyön auringon, mikä on kätevää, sillä voit vaeltaa aamukahteen asti ilman otsalamppua.

Syyskuussa tunnelma muuttuu ankeammaksi. Lunnit lähtevät elokuun puolivälissä ja vievät mennessään saaren suurimman vetonaulan. Talvi on aivan eri peto. Lautta-aikataulu supistuu kolmeen päivään viikossa, tuuli voi nousta hirmumyrskylukemiin ja pimeys on totaalista. Ellei etsinnässä ole äärimmäinen yksinäisyys ja mahdollisuus nähdä revontulia jäätyneen meren yllä, pysy kesäkuukausissa.

Rannikon parhaat paikat ja maamerkit

Saaren länsipuoli on pelkkää basalttipylväiden seinämää. Kävely satamasta majakalle jyrkänteen reunaa pitkin on paras tapa nähdä paikan mittakaava.

Orbis et Globus: Tämä on yhdeksän tonnin painoinen kivipallo, joka merkitsee napapiirin nykyistä sijaintia. Koska maapallo huojuu, napapiiri siirtyy pohjoiseen noin 14 metriä vuodessa. Sinun on vaellettava saaren pohjoiskärkeen löytääksesi sen. Matka on pitkä, mutta siellä seisominen ja katsominen kohti pohjoisnapaa on pysäyttävä kokemus.

Majakka: Saaren eteläpäässä sijaitseva kirkkaan oranssi torni on jyrkkä kontrasti harmaalle merelle. Vaellus sinne on helppo ja kulkee arktisten luonnonkukkien täyttämien peltojen halki.

Lunnijyrkänteet: Kesällä jyrkänteet ovat kirjaimellisesti lintujen peitossa. Toisin kuin mantereella, missä linnut ovat usein arkoja, Grímseyn lunnit ovat suhteellisen rentoja. Lapintiirat taas ovat aggressiivisia ja syöksyvät kohti päätäsi, jos menet liian lähelle niiden pesiä. Käytä hattua.

Lauttareitit ja saapuminen

Valittavana on kaksi vaihtoehtoa: laiva tai pienkone.

Lautta: Sæfari-lautta lähtee Dalvíkin satamasta. Matka kestää noin kolme tuntia. Kesällä se kulkee päivittäin, mutta tarkista aikataulut Vegagerðinin sivuilta, sillä sääperuutukset ovat yleisiä. Menopaluulippu maksaa noin 7 000 ISK. Merenkäynti on rajua; jos kärsit merisairaudesta, ota lääkkeet ennen satamasta lähtöä.

Lento: Norlandair lentää lyhyitä lentoja Akureyristä. Se on 25 minuutin hyppäys kaksimoottorisella koneella. Se on kalliimpi kuin lautta, mutta tarjoaa uskomattomat näkymät Eyjafjörðurin ylle.

Liikkuminen saarella

Grímseyllä ei ole autonvuokrausta. Etkä sellaista tarvitsekaan. Saari on vain viisi kilometriä pitkä ja kaksi kilometriä leveä. Omat jalat ovat ensisijainen kulkuväline.

Tie satamasta lentokentälle on päällystetty, mutta kaikki muu on soraa tai lampaiden polkuja. Jos jäät yöksi, majatalojen omistajat tulevat yleensä lauttaa vastaan pakettiautolla hakeakseen laukkusi, mutta muuten varaudu kävelemään kaikkialle.

Majoittuminen

Kaikki majoittuvat Sandvíkissa tai sen ympärillä, joka on saaren ainoa kylä.

Gullsól Guesthouse: Yksinkertainen ja siisti paikka aivan sataman vieressä. Se sopii täydellisesti budjettimatkaajalle, joka tarvitsee vain sängyn ja keittiön pastan keittämiseen. Bása Guesthouse: Sijaitsee lähellä lentokenttää, on hiljainen ja tarjoaa hienot näkymät jyrkänteille.

Jos olet luonnonystävä, yöpyminen on välttämätöntä. Päiväretkeilijät lähtevät iltapäivälautalla, ja saaren saaminen itselleen iltavalossa on se hetki, jolloin taika tapahtuu.

Paikallinen ruoka ja iltarytmi

Älä odota Michelin-tähtiä. Paikallinen ruokavalio painottuu vahvasti kalaan.

Krían: Tämä on saaren keskus. Pieni ravintola-kahvila, josta saa kunnon annoksen tuoretta turskaa tai hampurilaisen. Hinnat ovat Islannille tyypillisiä – odota maksavasi pääruuasta noin 3 500 – 4 500 ISK. Kauppa: Búðin on paikallinen ruokakauppa. Sen aukioloajat ja valikoima ovat rajalliset, joten jos aiot kokata itse, osta tärkeimmät tarvikkeet Akureyristä tai Dalvíkista ennen lauttaan nousemista.

Hanan vesi on puhtainta, mitä tulet koskaan juomaan. Älä ole se turisti, joka ostaa pullovettä. Yöelämä koostuu oluesta kahvilassa tai lintujen tarkkailusta laituriin nojaillen. Se on hiljaista, ja juuri se on homman pointti.

Selviytymisvinkit

Käteinen vs. kortti: Kuten muuallakin Islannissa, kortti on kuningas. Voit maksaa kahvikupin tai lauttalipun muovilla. En nähnyt kenenkään käyttävän käteistä koko aikana. Yhteydet: 4G-verkko toimii yllättävän hyvin lähes koko saarella mantereen läheisyyden ansiosta. Varusteet: Tarvitset tuulen- ja vedenpitävän kuoritakin, jopa heinäkuussa. Sää muuttuu kymmenessä minuutissa. Jos vaellat, tukevat kengät ovat pakolliset, sillä maasto on epätasaista ja usein mutaista.

Salaiset paikat vs turistirysät

Yliarvostettua: Sataman vieressä oleva “Arctic Circle” -kyltti. Kaikki jonottavat ottamaan kuvan sen kanssa. Se ei ole edes oikealla napapiirillä; se on siinä vain mukavuussyistä. Skippaa jono ja vaella oikealle kivipallolle saaren pohjoispäähän.

Salainen pakopaikka: Itärannikon jyrkänteet. Useimmat turistit pysyttelevät länsipuolella kylän lähellä. Jos ylität saaren itäreunalle, maasto on karumpaa ja olet todennäköisesti ainoa ihminen näköpiirissä. Se on paras paikka istua hiljaisuudessa ja katsella myrskylintujen liitoa nousevissa ilmavirtauksissa. Siellä tuntuu siltä, että olet todella saavuttanut kartan reunan.